Synnytyksestäni

Tällä sivulla kerron siis hieman että miten synnytystäni edeltävä päivä meni yms.

Elikkäs meille oli varattu aika äitiyspolille 26.2.-14 aamuksi. Menimme sinne mieheni kanssa. Kun päästiin lääkärille hän teki
sisätutkimuksen ja ilmoitti sitten että kohdunkaulaa on 1,5cm jäljellä ja kohdunsuu auki 2,5cm. Sitten hän sanoi, että "haluatko että
pyöräytän vähän täältä niin lähtisi synnytys käyntiin?". Meinin aivan paniikkiin ja sanoin vaan että ei tarvitse antaa pojan tulla kun
itse tahtoo, että tuskin on enää pitkäaika. No ultrattiin ja kaikki oli ok ja lapsivettä hyvin. Minulla aikasemmin oltiin epäilty siis raskaus-
myrkytystä. Ajeltiin sitten kotiin ja kokomatkan ajattelin että no kunhan ei tässä ala syntymään kun ajan niin ei mitään hätää.

Illalla kotona katseltiin miehen kanssa snookeria tv:stä. Mies on kova pelaamaan ja kilpaileekin ja minua itseekin kiinnostaa se laji
jonkinverran.. en kyllä itse osaa pelata ollenkaan! No kuitenkin sitten alkoi tuo poika vetään iltajumppaa masussa ja kysyin sitten, että
haluaako poika tulla pihalle ja katseleen meidän kanssa snookkeria... Kello oli silloin 22:30 ja siinä ne lapsivedet meni sohvalla.

No paniikki siinä iski ja jännitys, että nytkö tää alkaa ja mitä me tarvitaan sairaalaan.. En ollut vielä kassia pakannut koska laskettuun
aikaan oli vielä noin kaksiviikkoa aikaa. Appiukko oli alle minuutissa meidän pihassa auton kanssa kun sille soitettiin. Sitten ajeltiin TAYS:iin.

Sitten mut laitettiin sydänkäyrään ja makoilin siellä synnytysvastaanotolla. Siinä kun makoilin niin alkoi tulla vielä enemmän lapsivettä. Koko
sänky kastui ja lattiallekkin valui. En ois ikinä uskonut että sitä tulee niin paljon! Ja sitten alkoi kipeät supistukset ja niitä tuli ihan jatkuvaa syöttöä.
Hyvä jos oli edes minuutti tai puoli minuuttia välissä.
Kun päästiin synnytyssaliin niin sinne tuli ensin hoitaja kuka antoi minulle ilokaasua. Siitä tuli vaan huonoolo ja se ei minulla ainakaan
kipuun auttanut ollenkaan! Sitten tuli mies kuka pisti epiduraalin ja olo helpottui hetkeksi. Kätilö oli sitten venäläinen vanhempi naishenkilö, joka ei ollut erityisen miellyttävä ihminen. Yleensä kätilöt on mun mielestä sellaisia kivoja ja asiallisia ja sitä tämä nainen ei todellakaan ollut!

Sitten alettiinkin pian jo ponnistamaan ja itse ponnistusvaihe kesti vain 9min. Kipeää se teki mutta oli se tietenki sen arvoista. Pojalla
olikin napanuora kerran kaulanympäri ja sykkeet laski joten minua piti leikata ja sitten poikaa vedettiin imukupilla. Olin itse jo niin uupunut että
en jaksanut tehdä enään mitään. Sitten se poika laitettiinkin jo siihen rinnalle ja sitä tunnetta en unohda koskaan! Sen jälkeen tikattiin ja sitten
pääsin pesulle ja vaihtamaan vaatetta.

Poika oli pihalla 08:15 aamulla ja päivä oli siis 27.2.2014

Mies joutui lähtemään kotiin kun oltiin päästy osastolle, koska hänelle nousi kuume ja huonoolo. Me jäätiin sitten kahestaan sairaalaan ja ei siinä
itsekkään tullut sitten levättyä kun kokoajan vaan katteli lasta ja ihmetteli, että tuoko mun mahasta nyt sitten tuli :D
Ja sitäkin tuijotti kokoajan että hengittääkö, sitten siinä vielä ravasi kokoajan hoitajaa tai jotakin muita ihmisiä kun huoneeseen tuli toinenkin
nuorinainen. Ja sitten mieheni kävi sairaalassa sitten sinne tuli minun äiti ja hänen mies ja 9v veljeni :) mieheni äiti tuli käymään ja sitten
vielä miehen isä ja tämän kihlattu tulivat katsomaan poikaa.. että siinä riitti hälinää!

Oltiin kaksi päivää sairaalassa ja sitten päästiin jo pois kun poika oli terve ja söi hyvin. Keltaisuutta oli aikalailla, mutta silti päästiin lähtemään.
Isäni tuli vaimonsa kanssa hakemaan minua ja poikaa sitten kotiin. Kun päästiin kotiin niin pojan tuleva kummitäti ja minun hyvä ystäväni tuli myös
kyläilemään. Ja sitten oli mukavaa kun pääsi omaan sänkyyn nukkumaan ja oli se mieskin siinä kokoajan niin ei tarvinnut itse olla niin paljoa
hereillä. Siitä se lapsiperheen arkeen totutteleminen sitten alkoi :)